Elämäni

Moi! Tulin kirjoittamaan toisen tekstini vanhemmistani ja heidän käytöksestä.

Eli mun vanhemmat eros jo kun olin 1 vuotias. Se oli rankkaa aikaa. No sen jälkeen tuli kuvioihin isäpuoli. Siitä 10 vuotiaaksi asti oli helppoa mutta sitten se alkoi. Isä alkoi kuin diktaattoriksi kotona. Isäpuoleni antoi minulle 1 viikko konekieltoa koska roikotin housujani (mun tyyli). Ihan kuin hän päättäisi itse miten pukeudun! Äitini ei ole ikinä minun puolellani missään ja väittää rakastavansa minua (paskaa). Äitini pahoinpitelee minua (Tönii,vetää tukasta, kuristaa) ja isäpuoleni (Tönii, lyö, kuristaa, rutistaa, makaa päällä huom! Paino 100 kg) ja molemmat vielä uhkailee minua ja väittää, että se on aikuisten tehtävä. Äidilläni ja minulla tuli kiinniotto noin 1 vuosi takaperin. Äiti kuristi minua ja nosti seinää vasten. Ja vain siitä, että huijasin, että minulla ei jäänyt laskettelureissun jälkeen rahaa. No sitten äiti huusi sisällä mulle ihan täysillä ja kaveri oli pihassa. No mentiin sitten kaverin kanssa karkuun hullua äitiä. No kaverini oli kertonut siitä äitilleen ja hänen äiti teki tästä lastensuojeluilmoituksen. No ajattelin, että vihdoinkin nämä jutut selvisivät mutta: Äiti ja isä kusettaa päin naamaa viranomaisille, etteivät ole tehneet mitään. No viranomaiset kysyivät mun juttua tilanteesta, ja sanoin ettei äiti ole tehnyt mitään, sillä ei viranomaiset minua olisi uskonut.

No äiti viranomasille vaan selitti: Joo leevi valehtelee ja liioittelee. Miksi liioittelisin? No siitä sitten ei enempää vaan lähdettiin vaan kotiin. Sitten siinä kun talvi alkoi, niin äiti ja isäpuoli vei mut laitokselle sen jälkeen, kun olin uhkaillut isäpuolta puukollani. Uhkailin siksi, koska isäpuoli lähestyi uhkaavasti ja pirun hymy naamalla. No se oli tosi noloa, kun äiti ja isäpuoli raahasivat mua sairaalaan väkisin väkivalloin. No olin siellä sitten joulupäivään asti ja lähdin kotiin. No siellä menikin päin persettä, koska en taaskaan saanut joululahjaa, mitä olisin toivonut. No sitten lähin 25 päivä takaisin laitokselle. Siellä sitten olin yksin uudenvuoden. Silti parempi, kuin kotona kitumassa.

Kotiuduin seuraavana vuonna (En muista tarkkaa päivämäärää). Sitten taas se alko. Ketään ei ollut iloinen, että pääsin kotiin, en minäkään. No siinä sitten oli masennuksen takia sairaslomaa noin 2 viikkoa (Ei riittänyt läheskään) No sitten jouduin kouluun ja mut otettiin innoissaan takas mukaan, mutta sitten 2 viikon jälkeen kiusaaminen alkoi erityisesti minun ongelmistani. Sitä sitten yritin kestää 7 luokkaan asti, ja luulin että se loppuisi, mutta ei. Omat luokkalaiseni kiusaavat minua vähän, mutta rinnakkaisluokkalaiseni jatkuvasti erilaisuudestani ja tyylistäni. No en kestänyt sitä enää ja puhuin asiasta vanhemmilleni. Siitä se sitten näiden kiusaajien kiusaamiset loppu, mutta sitten muut jatkoivat.

7 luokan alussa aloitin terapian ja tukihenkilön tapaamisen. Terapia on erityisen rankkaa, joka Tiistai ja Torstai 45 min. 7 luokalla minulle on myös tullut uniongelmia. Minulle ei riitä tällä hetkellä edes 10 tuntia unta. 

TOIVOTTAVASTI JAKSOIT LUKEE LOPPUUN TEKSTINI!

Itsestäni tietoa!

Moi! Olen 13 vuotias poika. Ihmettelet varmaan miksi poika tekee blogia. No ensinnäkin siksi että mua kiusataan koulussa ja oon masentunut eikä mulla oo kavereita. Olen siis tosi laiha poika. Olen 50kilonen ja 177cm pituinen. Siksi minusta ei ketään pidäkkään. Itsemurha on ollut mielessä vuosia. Ketään ei välitä musta ei vanhemmat ei koulun henkilökunta ei ketään. Lempimusaani on rap-musiikki. Mä ihailen eniten eminemiä. Niin asun Turun kaupungissa. Olen myös miettinyt paljon koulun vaihtoa sillä täällä minulla ole kavereita. Tupakoin (tyhmää) koska jengi on puhunut että sillä saa vitutuksen pois niin kuin saakin. Mutta minulle nauretaan koulussa aina kun tulen kouluun ja haisen tupakalta. Alkoholia en ole vielä onneksi muuta kuin maistanut. Toivon todella että joku hyväsydäminen tulee lukemaan blogiani. tervetuloa! <3